Miina Supinen: Mantelimaa (2015)

#kirja

Tässäpä kirja pukin konttiin kaikille joulun ystäville? Teuvosukarimainen kauppakeskuskeisari Jonne J. Halkio on luonut ikuisen joulun Länsi-Kyykkään kuntaan jonnekin Uudenmaan laitaman haja-asutusalueelle. Kauppakeskuksessa soi vuoden ympäri joululaulut ja mysteerisen nukentekijän tontut kiertävät raiteillaan. Täksi jouluksi suurudenhullu Halkio aikoo rakentaa Mantelimaahan valtavan suklaaputouksen ja paljasta pintaa vilisevän joulukuvaelman.

Taattua Miina Supista siis. Harmi vain, että suomalaisten ostarivillitys on jo titaniceineen ja mitä ihmeellisimpine sijainteineen karannut käsistä niin pahasti, ettei Supisen luoma maailma olekaan niin surrealistinen, kuin aiemmat mestariteokset antoivat odottaa. Orvokki Leukaluun uraohjeet ja hajamielisen professorin Launon ja tämän sisustussuunnittelevan uraohjuksen Katriinan vinksahtanut koti olivat kaikessa arkisuudessaan niin mahtavan tragikoomisia, että Mantelimaa tuntuu jotenkin liian alleviivaavalta.

Toki synkkiä salaisuuksia pinnan alla (kirjaimellisesti) pitävä ostoshelvetti on loogista jatkumoa, mutta jotenkin odotin, että Supinen olisi vienyt nurinkuriset puitteensa ja traagiset henkilönsä vielä uudelle tasolle. Nyt Mantelimaa jäi itselleni vain hyväksi ajanvietteeksi uutta täysosumaa odotellessa.

Arvostelumenestyksen jälkeen pienoinen pettymys

Kouluarvosana: 8-

F. W. Murnau: Auringonnousu (Sunrise: A Song of Two Humans) (1927)

Kävin hetken mielijohteesta Orionissa katsomassa F.W. Murnaun Auringonnousun (Sunrise: A Song of Two Humans). Jos rehellisiä ollaan, olin pitänyt 1920-lluvun leffoja sentään vanhanaikaisina, vaikken yleensä iästä hätkähdäkään leffojen kohdalla. Murnaultakin olin nähnyt ainoastaan Nosferatun, joka muistikuvani mukaan oli yksi edellä mainitun statementin vahvistajista.

Auringonnousu osoittautui kuitenkin mestariteokseksi. Liekö viiden vuoden ero Nosferatuun vai oma viidentoista vuoden ero Nosferatun katsomiskertaan syynä Auringonnousun noususta Nosferatua vaikuttavammaksi elokuvakokemukseksi.

Murhaan valmistautuva aviomies (George O'Brien) on hyytävämpi kuin Nosferatu konsanaan. Erikoisen hyvää näyttelemistä. Myös tekninen puoli yllättää näyttävällä visuaalisuudella. Kuvan haamu sopertelee miehen korvaan kamaluuksia. Juoni tarjoaa monta käännettä sinänsä simppelissä tarinassa.

Kouluarvosana: 10

Barry Levinson: Rock the Kasbah (2015)

Kuva täältä

Tämän elokuvan katsominen menee yksin ja ainoastaan Bill Murrayn ansioksi. Toki ennakoimme jo edeltä, että Bill Murray esittää varmaankin omaa itseään, ja oikeassahan me olimme. Ja mikäs siinä, vanha velmu sopii väljähtyneen rock-managerin rooliin kuin nyrkki silmään. 

Barry Levinsonin ohjaama Rock the Kasbah (2015) kertoo tarinan parhaat päivänsä nähneestä musiikkutuottajasta, Richie Lanz, jonka tallissa esiintyy vain yksi karaoketähti (Zooey Deschanel). Richie innostuu hyvästä ideasta lähteä kiertämään lavoja, joilla yleisö osaa arvostaa laulajatarta: solttujen viihdykkeenä Afganistanissa.

Kabuliin saavuttuaan Richien päätähti päättää ottaa hatkat parivaljakon rahat ja passit mukanaan, ja rockmanagerin seikkailu rahattomana sota-alueella voi alkaa. Richie päätyy asekauppaa käyvien jenkkien verkkoon ja lopulta autiomaassa sijaitsevaan pataanikylään. Kuin salamaniskusta uransa aallonpohjassa rämpivä Ritcie kohtaa öisin luolaan laulamaan pakenevan tytön. Tämä on enne, ja Ritchie päättää nostaa kultakurkun maineeseen ja samalla uransa uuteen nousuun. Afganistanissa vaan ei sallita naisen laulavan (ei tietenkään!!), joten Ritcien uusi kiinnitys uhmaa kuolemaa noustessaan lavalle lurittelemaan. 

No joo, elokuvahan ei sinänsä ole kummoinen, mutta viihdyttävä se toki on. Bill Murray esittää itseään, mikä siis sopii meille, ja elokuvassa naureskellaan vieraassa (ja brutaalissa) kulttuurissa temmeltäville jenkeille ja hassulla aksentilla posmottaville, asetta heiluttaville afgaaneille. Murrayn hahmo kokee moraalisen opetuksen, Kate Hudsonin esittämä luksushuora osoittautuukin yllättäen sydämelliseksi ja älykkääksi ja vanhoillinen afgaanipappa ei käännykään tytärtään vastaan. Muutos on mahdollista. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kohellusta ja naurettavia tilanteita leffassa piisaa, ja ainakin allekirjoittanut nauroi useasti ääneen. Toisaalta pelkän Murrayn naaman näkeminenkin olisi siihen riittänyt, mutta anyway, harmiton matinea oli ihan ansaittu.

Kouluarvosana: 7-

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt (2012)

Tämä bloggaus on tässä vain siksi, että saisin blogiin jotakin täytettä. Viime aikoina lukeminen on ollut jostain syystä aika takkuista, eikä mikään kirja ole lähtenyt vetämään niin kuin olisin halunnut. Olen kantanut kirjastosta kasseittain kirjoja ja alkanut lehteillä niitä, mutta aina olen päätynyt viemään kaiken takaisin kirjastoon vähintään viikon sisällä ja lukematta.

Viime kerralla kirjastossa pyöriessäni otin sitten mukaani Anna-Leena Härkösen Laskevan neitsyen (2012) sillä varmalla tiedolla, että se selättäisi lukublokkini. Ja niinhän se tekikin. Härkösen turinat nyt vain on sellaista perusnaisen kamaa, jota voi lukea missä ja milloin vain. Ihmettelen aina sitä, miten jotkut väittävät Härköstä provokatiiviseksi ja kipakaksi. Mielestäni hän ei ole erityisesti kumpaakaan, vaan Anna-Leena on kuin yksi meistä mutta ehkä tavallista paremmalla supliikilla. Perusnainen siis. Ja tämä hyvällä.

Laskeva neitsyt on kokoelma parin sivun pakinoita, joiden aiheet liikkuvat melko arkisten askareiden parissa. En erityisesti hurmioitunut mistään lukemastani ja en oikeastaan yllättynyt, kun jälkikäteen kuulin pakinoiden olleen jostakin naistenlehdestä (oisko ollut Annasta) koottuja. Minä kun en jostain syystä osta naistenlehtiä niiden pakinoiden ja kolumnien takia enkä myöskään lue niitä.

Tätä kirjaa ja tietenkin Anna-Leenaa on kiittäminen siitä, että ylipäänsä olen saanut luettua jotakin. Voisi kai sanoa, että Laskeva neitsyt ja muut A-L:n kirjat toimivat sisäänheittotuotteina kirjastoihin silloin, kun lukuaivot pitäisi taas saada raksuttamaan.

Tässä vielä video Anna-Leenasta lukemassa katkelmaa. Tehkäätten itse omat päätelmänne sisällöstä.

Kouluarvosana: 5

Fabriikki Kustannus kääntää Laura Restrepon Intohimon saaren

Tällä kertaa Rakkaus on koira helvetistä -blogissa esitellään ei pelkästään kirja vaan myös kustantamo. Suomen Turusta ponnistavan Fabriikki Kustannuksen Laura Vesanto on ystävällisesti esitellyt Fabriikki Kustannuksen ja sen uutukaiskirjan, kolumbialaisen Laura Restrepon Intohimon saaren (La Isla de la Pasión, 1989).

Kuka olet ja mikä on Fabriikki Kustannus?

Fabriikki Kustannus on uusi turkulainen pienkustantamo, ja itse olen kustantamon sanotaan nyt vaikka äitihahmo. Perustaja ei välttämättä ole oikea sana, sillä toimimme osuuskuntapohjalla, ja Osuuskunta Fabriikki 8 on perustettu jo vuonna 2014.

Millä lailla Fabriikki Kustannus eroaa jo olemassa olevista (pien)kustantamoista?

Ehkä sellainenkin on olemassa, josta emme eroa juuri lainkaan. Mutta ainakaan kovin moni kustantamo ei julkaise pelkkää suomennettua kaunokirjallisuutta, ja meidän kustannusohjelmamme koostuu pelkästään laadukkaasta käännösproosasta.

Kuka kääntää Fabriikki Kustannuksen kirjat?

Minä vastaan parin ensimmäisen teoksen kääntämisestä, mutta kunhan uusia käännettäviä teoksia varmistuu, suomentajiakin tarvitaan lisää.

Miksi Laura Restrepon Intohimon saari?

Teos ei jättäyt minua rauhaan sen jälkeen, kun luin sen ensimmäistä kertaa, eikä toivottavasti jätä sen suomeksi lukijoitakaan. Jo historialliset tosiasiat Clippertonin saaresta ovat aivan uskomattomia ja pysähdyttäviä, ja Restrepo rakentaa niiden ympärille valtavan kauniin ja yksityiskohtia pursuilevan maailmankaikkeuden.

Kuka on tehnyt kirjan kansitaiteen?

Kansitaiteen takana on Osuuskunta Fabriikki 8:n jäsen, kuvataiteilija Outi Vihlman. Itse olen aivan rakastunut kansiin, voisin tuijotella kannen sugarskull-naista päivät pitkät!

Miten valikoit käännettävät kirjat? Millaista kirjallisuutta on luvassa tulevaisuudessa?

Lukemalla, kiinnostavien kustantamojen kustannusohjelmiin tutustumalla ja myönnettäköön, fiilispohjalta. Luvassa on keskenään hyvin erilaisia kertojia ja maailmoja, mutta kaikki teokset tulevat olemaan suhteellisen tiiviitä ja ehdottoman mukaansatempaavia. Pahoittelut salamyhkäisyydestä!

Miten olet hankkimassa rahoitusta kustantamolle?

Suuri osa toiminnasta katetaan ainakin alkuun omarahoituksella, mutta tällä hetkellä käynnissä on myös joukkorahoituskampanja Mesenaatti.me:ssä. Ensimmäisen teoksemme julkaisua voi rahoittaa sitä kautta 22.11. asti.

Onko kertaosallistuminen mesenaattirahoitukseen avuksi myös ensi vuoden niteisiin vai keräätkö niihin eri rahoituksen?

Mitä enemmän ennakkotilauksia saamme joukkorahoituksen kautta, sitä parempi se luonnollisesti on myös jatkon kannalta. Uusia joukkorahoituskampanjoita tuskin on tulossa.

Saanko jotain vastineeksi, jos osallistun joukkorahoitukseen?

Tietysti! Joukkorahoittajat voivat valita haluavatko he vastikkeeksi vain ensimmäisen teoksemme eli Restrepon Intohimon saaren, vai myös yhden tai kaksi seuraavaa nimikettä (joita emme ole vielä paljastaneet, eli vastike on myös iloinen yllätys). Kirjat postitetaan rahoittajille sitä mukaa, kun ne tulevat painosta.

Ehtiikö Intohimon saari painosta Joulupukin konttiin?

Se on siinä ja siinä. Sataprosenttisesti en uskalla luvata, mutta toivoa on. Joulun jälkeenkin on onneksi ihan mukava saada lahjoja.

Mitä tapahtuu, jos joukkorahoituksessa ei kerrykään toivottua summaa?

Uskomme vakaasti, että ainakin minimitavoite saadaan kokoon. Jos ei, rahat palautetaan rahoittajille.

Otatko vastaan kirjavinkkejä tulevia suomennoksia ajatellen?

Totta kai! Erityisesti hollantilainen, unkarilainen, tanskalainen, kreikkalainen... tai no oikeastaan kaikki eurooppalainen kirjallisuus kiinnostaa!

Seuraatko aktiivisesti kirjablogeja?

Rehellisesti myönnän, että tällä hetkellä seuraan enemmän äitiblogeja. Mutta tietysti myös kirjablogeja, erityisesti silloin kun tuntuu, että olen omassa lukemisessani pelottavan jumittunut johonkin tiettyyn genreen.

Toivotko kirjabloggaajien kiinnostuvan Fabriikki Kustannuksesta?

No tottahan toki. Tai ehkä ennemmin toivon, että kirjamme herättävät kiinnostuksen, kustantamo jättäytyy siinä vaiheessa ihan mielellään taka-alalle.

Lue lisää Fabriikki Kustannuksesta:

http://mesenaatti.me/fabriikki-kustannus/

http://fabriikki8.fi/kustannus/

https://www.facebook.com/fabriikkikustannus

@FabKustannus

James Ponsoldt: The End of the Tour (2015)

Kuva: Indiewire.com

Rakkautta & Anarkiaa -festareilla oli yllätyksekseni elokuva David Foster Wallacesta, James Ponsoldtin the End of the Tour. Huomattuani vielä Jason Segelin näyttelevän Foster Wallacea, innostuin toki leffasta heti.

Segel FosterWallacena epäilytti kuitenkin, vaikka olenkin ktsonut paljon hyviä leffoja, joissa hän näyttelee. Osasin ehkä odottaa tiettyjä maneereita, joista kävisi ilmi kyllä että valkokankaalla heiluu Jason Segel eikä David Foster Wallace.

Toinen odotuksia laskenut tekijä oli Jesse Eisenberg, josta en ole koskaan löytänyt mitään sympaattista. Hän on ehkä roolinsa vanki nihkeinä tyyppeinä kuten Mark Zuckerberg.

Eisenberg ei pettänyt odotuksia, hänen esittämänsä toimittaja-kirjailija oli kenties vielä epämiellyttävämpi kuin sosiaalisesti rajoittunut Facebookin perustaja. Segel sen sijaan onnistui hetkittäin uskottelemaan olevansa edesmennyt kulttikirjailija.

Jokin leffassa jäi kuitenkin vaivaamaan, ja tavoistani poiketen googlailinkin mitä mieltä muut leffasta olivat. Wallacen ystävä kirjoittikin Guardianissa, ettei leffassa ollut hänen ystävänsä. Segel oli ymmärtänyt kohteensa väärin, mikä saattoi johtua oikeasti Wallacea haastatelleen David Lipskyn näkökulmasta. Tyyppi väitti Wallacea leffassakin teeskentelijäksi, ja on varmasti keskiluokkaistanut kateuden kohteuttansa.

Vaikka silmiin pistikin Jason Segelin maneerit ja pöllämystyin arkisena kuvatusta nerosta, ja vaikka epäilyt tulivatkin todistetuksi Wallacen oikean ystävän kirjoituksesta, jäi leffasta kuitenkin hyvä maku. Leffan katsoi jo sen ansioista, että joinain hetkittäisinä välähdyksinä uskoin Foster Wallacen juttelevan haudan takaa siinä edessäni.

Kouluarvosana: 8 1/2

Liebster Award

Rakkaus on koira helvetistä -blogiin tupsahti historiamme ensimmäinen tunnustus! Kiitokset siitä kuluvat Ketjukolaaja-blogin Tahattomalle lueskelijalle! Tack, Danke, Thank you ja mitä näitä nyt on.

Tunnustukseen liittyy myös haaste vastata 11 kysymykseen sekä jakaa haaste taas eteenpäin seuraaville.

Haasteen säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

Vastaaminen on meiltä hieman venähtänyt, mutta viikonlopun kunniaksi pistetäänpä nyt vastaten Ketjukolaajan kysymyksiin.

1. Ostatko kirjoja divareista vaikka et oikeasti niitä kirjoja tarvitse ja lukemattomia kirjoja on jo hylly pullollaan?
♂: Tämä on tuttu ilmiö.
♀: Tulee toisinaan ostettua. Samalla kyllä tulee vietyäkin kirjoja divariin myyntiin.

2. Tarvitseeko ihmisen nykyään ylipäätään lukea kirjoja?
♂: Lukeminen kannattaa aina.
♀: Kirjojen lukeminen on aina hyvästä.
 
3. Naiset lainaavat Kuopion pääkirjastosta arviolta kolme kertaa niin paljon kirjoja kuin miehet. Ovatko Kuopion miehet suuressa vaarassa? Pitäisikö meidän huolestua miesten vähäisistä lainaamisista?
♂: Naisten enempi lukeminen näkyy jo heidän menestyksessä. Työpaikoissani on aina ollut sen kolme kertaa enemmän naisia kuin miehiä.
♀: Ehkä pitäisi. Miesten aika kulunee liiaksi tietokoneen edessä. Tuskin ne siellä mitään e-kirjoja lukevat.
 
4. Mitä kirjoja pitäisi lukea sellaisen mieshenkilön, joka ei ole lukenut elämänsä aikana yhtään kirjaa?
♂: Haaveilen kirjoittavan sellaisen kirjan joka toimisi Bukon tavoin porttina kovempaan kamaan.
♀: Charles Bukowskin tuotannosta voisi aloittaa. Juha Vuorinen näyttää myös kuuluvan ”ei lukevien” miesten kirjahyllyyn.
 
5. Voiko kirjasta oppia miten elämään pitää suhtautua tai mitä siitä pitäisi ajatella?
♂: Olen oppinut kirjoista paljon elämään suhtautumisesta. En tosin tiedä muistanko toteuttaa niitä arjessa.
♀: Todellakin voi. Usein kuitenkin luemme kirjoja, jotka pönkittävät entuudestaan olemassa olevaa maailmankuvaa.
 
6. Arvaapa kummanko valitsisin: eurokossun vai sen hintaisen kirjan?
♂: Käytetyn kirjan ja pimeän pullon saa molemmat.
♀: Varmaankin kirjan, sillä eurokossu löytyy jo kaapista.
 
7. Jos kirjallisuus voi toimia mielipidejohtajana eikö se voi toimia myös harhaanjohtajana?
♂: Jotkut ymmärtävät väärin nietzschensä (onpa vaikea nimi).
♀: Väärissä käsissä mahdollisesti. Isot ongelmat kuitenkaan ovat harvoin kirjoista johtuvaa.
 
8. Jos sinun pitäisi suostua siihen, että selkääsi tatuoitaisiin jokin teksti, mitä haluaisit siinä lukevan?
♂: Katso myös parempi puoliskoni.
♀: Rakkaus on koira helvetistä
 
9. Jos tammukat osaisivat lukea perhokalastuksesta, jossa kiinnisaadut kalat päästetään vapaiksi, miten ne mahtaisivat lukemaansa suhtautua?
♂: Perustaisivat uuden uskonnon.
♀: Toivottavasti epäillen.
 
10. Onko kunnollisessa romaanissa oltava jokin selkeä sanoma?
♂: On.
♀: Ei välttämättä. Jotkut kirjat jättävät ymmälle, mikä voi olla tarkoituskin.
 
11. Puhutteleeko Sinua kansanomaisen kirjoittajan teksti vai pitääkö lukemasi kirjan olla kirjallisuuden maisterin tekstinkäsittelyohjelmalla laadittua?
♂: Kansanomainen voi olla jopa parempi kuin salonkikelpoinen kirja.
♀: Puhuttelee. Mutta jotkut standardit täytyy täyttää. Kielen pitää olla hyvää, jotta jaksan sitä lukea.

Lähetämme tunnustuksen ja haasteen seuraaville, mielestämme ansioituneille bloggaajlle.

Kingiä, kahvia ja empatiaa

Pariskunnat:

Kirjallisia

Opus eka

Leffafriikit:

noir

Sinin leffablogi

+ Kaikki muut, jotka haluavat ottaa tämän haasteen vastaan.

Seuraavat kysymykset lähtevät haasteen vastaanottajille. Nämä eivät kaikki liity kirjallisuuteen, koska joukossa myös elokuvabloggaajia. Olkaapa hyvät:

1. Mille hyllylle astelet kirjastossa ensimmäiseksi?
2. Lähikirjastot vai isot keskuskirjastot?
3. Jos pääsisit tapaamaan jotakuta kirjallisuuden henkilöä, kenet haluaisit tavata?
4. Luetko koskaan kirjoja toiseen kertaan? Miksi / miksi et?
5. Pokkarit vai kovakantiset kirjat?
6. Mikä on ollut mykistävin elokuvakokemuksesi? Miksi?
7. Mikä on elokuvista ”guilty pleasuresi”?
8. Minkälaisen arvon annat elokuvien tekstitykselle?
9. Häiritseekö sosiaalisen median käyttö keskittymiskykyäsi?
10. Onko tietokirjoilla tulevaisuutta?
11. Onko järkeä antaa kirjaa/elokuvaa joululahjaksi?