Michel Gondry: The Green Hornet 3D (2011)

Halusin kovasti uskoa, että Michel Gondryn (Tahraton mieli, The Science of Sleep) nerokkuus ja Seth Rogenin (Paksuna, Funny People, Pineapple Express) hauskuus on mennyt ohi surkeita arvosanoja The Green Hornetille antaneilta arvostelijoilta, mutta pettymyksekseni olin väärässä. The Green Hornet on huono elokuva. En ymmärrä miten Koira Helvetistä -suosikit Gondry ja Rogen ovat onnistuneet lyömään viisaat päänsä yhteen näin heikolla menestyksellä.

The Green Hornet on niinkin omaperäinen idea kuin yritys tehdä sarjakuvaan perustuva elokuva. Kuka tietää kuinka kauan näitä oikein riittää? En ole koskaan edes erityisemmin tykännyt koko genrestä. Sitä paitsi Green Hornetista on jo 60-luvulla tehty versio, jossa Bruce Lee näytteli ja suoritti kaikki tappelukohtaukset oikeasti. 2000-luvun Katona heiluvan aasialaisen pop-tähden Jay Choun suurimmaksi ansioksi jää onnistuneen espresson tekaisu.

Seth Rogen on elokuvassa siis Britt Reid, joka perii isänsä lehti-imperiumin. Sattuman kautta hän rupeaa naamiosankariksi yhdessä isänsä autonkuljettajan, luonnottoman hyvän tappelijan, auton tuunajaan ja kahvinkeittäjän, Katon kanssa. Cameron Diaz on parivaljakon välejä hämmentävä Lenore Case ja Inglorious Basterds -elokuvasta tuttu Chrostoph Waltz pahis Chudnofsky.

Nimet antoivat odottaa paljonkin, mutta ei tästä paljon jälkipolville jäänyt kerrottavaa.

Kouluarvosana: 5

Richard Kelly: The Box (2009)

Olipas oivallinen moraalinen oppitunti. Pitäjänä Donnie Darko -ohjaaja Richard Kelly. Ei mikään saarnaava luento, vaan varsin viihdyttävä mysteeri.

The Box kertoo mystisestä miehestä, joka tekee jonkin sortin marsilaisten rahoittamaa testiä ihmiskunnalle. Siinä laatikon saaneet perheet joutuvat puntaroimaan haluavatko nappia painamalla tienata miljoona dollaria riihikuivaa käteistä. Valinnan tekee vaikeaksi se, että joku kuolee kun nappia painetaan. Helpommaksi valinnan tekee kuitenkin se, että kuoleva ei ole kukaan nappia painaneen tuntema henkilö.

Valinta on tietysti väärä mammonaan mieltyneellä nykyihmisellä. Seuraukset ovatkin sitten karmivat. Murhan seurauksia kuvataan dostojevskimaisen piinaavasti. Isossa kuviossa ihmislaji ansaitsee sukupuuttoon kuolemisen, kun oma etu pannaan yleisen lajin säilymisen edelle.

Lopussa, kun seuraukset eettisesti väärästä valinnasta on esitelty, tuntuu irvokkaalta nähdä seuraavankin pariskunnan painavan hihitellen nappia joulukoristein ja Jeesuslapsen seimin koristellussa kodissaan. Tietäen jonkun kuolevan tekonsa seurauksena! Ja elokuvan alussa olisi luultavasti itsekin painanut sitä saakelin nappia. Huimaa!

Elokuva oli paikoin varsin jännittävä ja mukaansatempaava mysteeri, mutta joku outo kökköys sitä vaivasi. En tiedä oliko kyseessä joku tyylikeino, joka ei vain auennut. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle. Näitähän on nähty, joten eipä siitä taida tällä kertaa lisäpisteitä herua. Näyttelijöistäkään ei plussia.

Kouluarvosana: 8 +