Pelle Miljoona: Puerto Galera (2012)

Kirjojen tarjoamilla matkoilla on puolensa. Niihin ei kulu rahaa eikä niistä mene nuppi sekaisin. Puolisoni saattaa tosin olla toista mieltä. Olenhan käyttänyt kirjoihin pienen omaisuuden ja jankuttanut tajunnan eniten räjäyttäneistä kirjoista välillä maanisuuteen asti.

Joka tapauksessa Pelle Miljoonaan voi luottaa maailman matkaamisessa. Pelle on vienyt minut ainakin Goan hiekkarannoille, Brixtonin slummiin, Kreuzbergin uumeniin ja ties minne. Tällä kertaa päädyttiin Karibianmeren saaren viidakon kautta naapurimaan suurkaupunkiin, Euroopan turneelle ja Jenkkien kautta buddhamunkkien vuorille. Melkoista menoa siis. Suomessakin kirjassa käydään, ja siellä sattuu kirjan mainioin kohtaus. Oranssirastainen kirjailija-muusikko tekee cameo-roolin Vanhalla.

Mistä Puerto Galera sitten kertoo? Vankileiriltä paenneesta nuoresta miehestä, millaisesta yhdestä tositapahtumiin perustuvasta jutusta tehty mainio arvostelu löytyy täältä. Pelle on siis ajan hermoilla tykittänyt totuttuun kielien sekamelskaan perustuvaan tyylinsä raportin tällaisesta ihmiskohtalosta muinaisjäänteeltä tuntuvassa maailmassa.

Pakomatkaltaan kirjan päähenkilö Luz Volcano noukitaan vedestä hukkumiskuolemaan tuomittuna veneeseen, joka vie ystävällisten ihmisten luo Puerto Galeran vapaasatamaan. Mutkia oikoen päädytään seuraamaan kaverin elämää asunnottomana diktatuurimaan naapurivaltion pääkaupungissa. Sieltä tie vie buddhalaismunkkien veljeskuntaan vuorille, jossa hän kirjoittaa muistelmansa kirjaksi. Internet-nimisellä keksinnöllä kirjaa levitetään ympäri maailman ja siitä tulee hitti. Seuraa maailmankiertue ja rakastuminen ja sitä rataa.

Taattua laatua!

Kouluarvosana: 9+

Pelle Miljoona: Kreuzberg (2010)

Hei älä tuu selittää mulle kuuntele tää juttu tää menee näin. Nimittäin Pelle Miljoona on loistava kirjailija!

Pelle Miljoonan ja Kreuzbergin nimet uutuskirjan kannessa lupasivat hyvää. Kreuzberg on ihq <3. Pelleltä taas muistan lukeneeni joskus yhden nerokkaimmista äkkisältään mieleen tulevista letkautuksista. "Shanti Babakin kävi paskalla", muistuttaakseen pyhän miehen kuolevaisuudesta.

Hyviä heittoja löytyy Kreuzbergistäkin. Vaikkapa "Menneinä viikkoina aura ei ollut loistanu kirkkaissa spektrin väreissä, vaan kyns syvää vakoa itseinhon suossa". Tai "Berliinin muuri murtui ryminällä, harva kuulee kapitalismin murenemisen".

Koko kirja on itse asiassa melkoista tykitystä. Tulee Anja Kauranen mieleen. Oivaltavia sivalluksia toisensa perään, slangin ja milloin mistäkin kielestä tilanteeseen parhaiten soveltuvan sanan sävyttämänä. Pelle on varsinainen kosmopoliitti. Uskottavasti kaveri osaa kirjoittaa vieraista paikoista ja kulttuureista. Berliinissä seikkaillaan turkkilaisten kotikonnuilla, maan alla ja jokilaivalla. Afganistanissa käydään pyhää sotaa. Ääri-islamistit ja uusnatsit rinnastetaan toisiinsa.

Päähenkilönä kirjassa on kaksikymppinen kurdinainen, Uzi, joka laulaa perheeltään salassa, ja hyvin laulaakin. Uzin ympärille on luotu toinen toistaan messevämpiä hahmoja. Boheemipsykiatri, joka kyyditsee potilastaan vanhalla moottoripyörällään. Narkkari Herman, joka kirjoittaa sydäntä riipaisevia runoja. Tämän äiti, puolalaisrouva, joka pumpatiin täyteen dopingia Los Angelesin olympialaisia varten. Mystinen burkamies. Veli Ahmed, joka lähtee opettelemaan pyhän sodankäynnin taitoja Afganistanin aavikolle. Vanha hollantilainen hippi, joka on seilannut jokilaivallaan läpi Euroopan ja historian. Ja monia muita.

En voi muuta kuin suitsuttaa estoitta Kreuzbergiä. Se on viihdyttävä, hauska, jännittävä, oivaltava... Mitä muuta voi kirjalta vaatia. Hieno kirja!

Kouluarvosana: 9 1/2