Christopher Nolan: Inception (2010)

Kävin lopulta katsomassa Sen. Vaikka Inception onkin saanut valtavat määrät hypetystä osakseen, olin jotenkin skeptinen leffan suhteen. Onneksi olin, sillä muuten olisin saanut kyllä karvaasti pettyä. Olihan Nolania verrattu Kubrickiin ja mitä vielä. Tunnustettakoon, että tällä kertaa taidan kuitenkin kallistua lähes Tapani Maskula -linjalle.

Onhan leffa hieno ja viihdyttävä, ei siinä mitään, mutta ei Inception mielestäni millään muotoa vallankumouksellinen ole. Tällaista toimintaa ja jännitystä näkee leffassa kuin leffassa eikä unimaailman kanssa pelaaminenkaan mikään uusi juttu ole.

Idea unimaailmassa seikkailemisesta on toki ihan hyvä. Ja että unen sisällä voi aloittaa uuden unen ja sen sisällä vielä kolmannenkin. Tästä asetelmasta oli sitten rakennettu näyttävä, mutta suoraan sanottuna melko kliseinen toimintalelokuva. Ensimmäisessä unessa toimitaan kaupungissa, toisessa hotellissa ja kolmannessa laskettelurinteessä. Unista on herättävä ajoissa eikä niissä saa kuolla, jos haluaa palata vielä todellisuuteen. Kello tikittää ensimmäisen unen lähestyessä loppuaan, kun viimeisessä unessa on vielä tehtävä suorittamatta. Leikkaukset ensimmäisessä unessa aina vaan putoavaan autoon ovat vaivaannuttavia.

Toimintaa oli liikaa makuuni eikä juonikaan nyt lopulta niiin erikoinen ollut. Visuaalisesti elokuva oli ihan näyttävä, mutta eivät unet vetäneet millään muotoa vertoja The Imaginarium of Doctor Parnassuksen tai Liisa Ihmemaan maailmoille. Henkilöt olivat ohuen ohuita eivätkä näyttelijätkään tehneet ihmeitä, että elokuva olisi erottunut edukseen.

Hyvää Hollywood-viihdettä, joka jätti hyvälle mielelle.

Kouluarvosana: 8 +

Martin Scorsese: The Departed

Muutaman vuoden takainen uudelleenvirittely Mafiaveljistä oli jotenkin mennyt minulta kokonaan ohi, mutta toissailtana tuli sekin katsottua. Scorsese on palannut Departedissa gangstereiden (tällä kertaa ilrlantilaisten) alamaailman kuvaamiseen, eikä vertailuilta Mafiaveljiin voikaan välttyä.

Ensimmäinen ero Mafiaveljet part III tai Sudenpesä part IV ja aiempien osien välillä on, että keskeisintä antisankaria näytellyt Robert de Niro on korvattu saman ikäluokan Jack Nicholsonilla. Vaikka Nicholson osaakin olla häijyn näköinen, ei miestä oikein osaa mieltää mafioson rooliin höynähtäneiden komediaosien jälkeen. Nuorempaa verta Departedissa edustavat Leonardo Di Caprio ja Matt Damon, joilla kosiskeltaneen mahdollisimman laajaa katsojakuntaa Titanicin aikaan teini-ikäänsä eläneistä toimintarymistelyiden ystävistä.

Suurin ero Scorsesen aiempaan tuotantoon onkin se, että Departed on aikalailla toiminnan täyteinen trilleri, kun aiemmin luotettiin svengiin ja veijarimaisiin hahmoihin. Departedissa saa toki jännätä ihan viihdyttävästi, tosin loppu lässähtää käsiin ja jättää huonon maun muuten ihan onnistuneesta trilleristä. Nyt loppuratkaisua venytetään ja kun ei keksitäkään maata järisyttävää tekaistaan typerä ammuskelukohtaus ja vielä senkin jälkeen venytetään lopullista ratkaisua, jonka olisi suonut tulevan jo puolta tuntia aikaisemmin. Kahdessa ja puolessa tunnissa olisi odottanut myös henkilöiden hieman syvempää käsittelyä niiden jäädessä nyt melko mitäänsanomattomaksi verrattuna Sudenpesän ja Mafiaveljien mehukkaisiin hahmoihin Johnny Boysta Tommy de Vitoon.

Kohtuuttomista ennakkoasetelmista huolimatta ihan viihdyttävä jännäri,

kouluarvosana: 8-