Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anne Hathaway. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anne Hathaway. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. lokakuuta 2015

Nancy Myers: Harjoittelija (The Intern) (2015)

Kuva täältä
Nancy Myersin elokuvassa Harjoittelija (2015) liippaa moni asia läheltä: muuttuva työelämä, digitalisaatio, online-kauppa, yrittäjyys... ja tietysti Robert DeNiro. En aktiivisesti seuraa Bobin tekemisiä, mutta onhan legendan uraa vähän pidettävä silmällä. Ennakoin Bobin lähteneen tällä(kin) kertaa mukaan draamakomediaan, johon on räätälöity rooli naamaansa vääntelevälle seniorimafiosolle.

Ennustukseni ei onneksi käynyt toteen, vaan DeNiron roolihahmo osoittautuikin suorastaan vähäeleiseksi ja kohteliaan sympaattiseksi. Ben Whittaker on 70-vuotias toimeton leski, joka haluaa vielä vanhoilla päivillään tehdä jotakin ja tuntea olevansa tarvittu. Päiväkävelyllään pappa törmää ilmoitukseen, jossa Anne Hathawayn roolihahmon luotsaama online-muotiyritys etsii riveihinsä senioriharjoittelijaa. Ben taklaa tekniikan, tekee videohakemuksen ja tulee valituksi muodikkaan ketterään uuden ajan yritykseen.

Elokuvassa hörähdellään tietenkin vanhan koulukunnan ja diginatiiviuden yhteentörmäykselle, kiireiseen startupiin liitetyille yleistyksille ja seniorikansalaisten eroottiselle potentiaalille. Ben ei osaa käyttää tietokonetta mutta ymmärtää syvemmin muita perusasioita työelämästä ja työyhteisössä toimimisesta. Hathawayn roolihahmo on koppava startup-yrittäjä, jonka kovan pinnan alle Ben pääsee vähän kuin vahingossa ja jonka kehitys naisjohtajana, vaimona, äitinä ja ystävänä on elokuvan kantava teema. Ben osoittaa, että alaiset eivät ole vain työmuurahaisia vaan ihan ihmisiä myös, joskus jopa parhaita ystäviä.

DeNiro välttää pahimmat maneerinsa ja tekee roolihahmostaan perusjämäkän ja luotettavan vanhan ajan miehen. Kun firman muut urokset laahustavat töissä tennareissa ja t-paidassa, Ben sonnustautuu aina pukuun ja istuu konttorilla aina siihen asti, kun pomo lähtee iltamyöhällä töistä kotiin. Ben on firman mies loppuun asti, mikä ei tietenkään jää huomaamatta toimitusjohtajaa firmalleen etsivältä yrittäjältä.

Elokuva on ihan ok, harmiton puolustuspuhe ystävyydelle ja lojaaliudelle. DeNiro ja Hathaway pelaavat yhteen mukavasti, kumpikaan ei varasta show'ta toiselta. Itselleni oli yllätys nähdä kasari-ysäritähti Rene Russo elokuvan seniorivampirellana. Niin se aika vain menee.

Kouluarvosana: 7

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

David Frankel: Paholainen pukeutuu Pradaan


Tulipahan tuijotettua tällainenkin tekele männä iltana televisiosta. Kyseessä siis klassikon leiman saanut Paholainen pukeutuu Pradaan vuodelta 2006. Ohjaaja David Frankelilla on ollut näppinsä pelissä Sex and the City -sarjassakin, ja tuon sarjan jatkumostahan tässäkin leffassa on pohjimmiltaan kyse. Nykin muoti-ikonien vanavedessä tehty elokuva sijoittuu muotilehden toimitukseen, jonne Anne Hathawayn esittämä Andy hakee töihin. Andy on mummokuteisiin pukeutuva, lihava (?) nörtti, jolla ei ole huippumuodista minkäänlaista käsitystä. Kuinka ollakaan, ajan kuluessa Andystä kuoriutuu huippureleissä sipsuttava uraohjus. Jo kyseisen hikipingon hakeutuminen Meryl Streepin luotsaaman lehden assistentiksi on niin epäuskottavaa, että loput elokuvasta saattoi antaa mennä samaan konkurssiin. Ja ihan viihdyttävähän tekele kaikessa ennalta-arvattavuudessaan lopulta olikin.

Elokuvan kantavia teemoja ovat siis pinnallisuus ja huippumuoti kaikkine oikkuineen. Otsikon paholaiseksi osoittautu Meryl Streepin jäätävän kylmä, karikatyyrinen hahmo muotialan mogulista. Streep oli taas kerran aivan mahtava!! Se nainen vaan osaa.

Muuta tästä elokuvasta en jaksa yrittää keksiä. Aikamoista sontaahan se rehellisesti oli, mutta minkäs teet. Kesäkuussa ensi-iltansa saava Sex and the City vol.2 tulee olemaan 100% kuraa mutta kyllä sitä nannaa on vain saatava heti kuin vain mahdollista.


Kouluarvosana: 6 1/5 (puolikas lisäpiste muotikledjuille ja cameo-rooleille)