Elämä on ihmisen parasta aikaa, ja ihminen voi silloin hyvin, kun voi rehellisen työpäivän päätteeksi tuntea itsensä loppuunpalaneeksi ja voimattomaksi. Mikä sen parempaa kuin aivotonna laittaa pyörimään etukäteen p*skaksi aavistamansa elokuvantekele ja antaa itsensä nukahtaa sen tahtiin. Näin päätimme tehdä eilen. Mitään liian hyvää ei olisi tullut mieleenkään katsoa; tietoisen aivotoiminnan olikin tarkoitus loppua viimeistään puolivälissä katselunautintoa.
Ruben Fleischerin Zombieland on jostain käsittämättömästä syystä saanut yllätyksellisen positiivisen vastaanoton jenkeissä. Itseltäni meinaa henki pakahtua muistellessani miten sysipaska se oli. Elokuvan ainoa positiivinen piirre on sen lyhyt kesto, 88 min., mutta minuuttiakaan enempää en halua rainalle elämästäni tuhlata, joten lyhyestä virsi kaunis. Arvosteluunkin tuhrattu aika on jo haaskoille heitetty.
Kouluarvosana: 4- (miinuspisteet Bill Murrayn cameo-roolista. Ei ois kantsinnu...)
