David Koepp: Premium Rush (2012)

David Koeppin Premium Rush on satoa Rakkautta & anarkiaa -festareilta. Lisää päivityksiä on luvassa lähiaikoina.

Premium Rushin kävimme katsomassa sillä mentaliteetilla, että piti valita joku tiettyyn kellon aikaan esitettävä pätkä. Premium Rushissa oli tuttu näyttelijä, Kolmas kivi auringosta -maineestaan jo päässyt Joseph Gordon Levitt. Lisäksi järkeilimme toimintapläjäyksen näyttävän erityisen hyvältä isolta kankaalta.

Toimintaahan Premium Rush on, eikä oikeastaan mitään muuta. Perinteisistä toimintapläjäyksistä leffa poikkeaa siinä, ettei tässä kaahailla autoilla tahi paukutella pyssyjä. Perinteinen pahis ja hyvis toki löytyvät.

Pääosaa esittää hyvis, Wilee (Gordon-Levitt), joka on polkupyörälähetti Manhattanilla. Eikä Wilee aja mitä tahansa pyörää, vaan jarrutonta fiksipyörää. Ja vauhti huimaa tietenkin päätä, joten läheltä piti -tilanteita riittää tuon tuosta. Esittelytekstissä luvattiin adrenaliinia täydet 90 minuuttia ja sitä riitti. Rystyset valkoisina ja kämmenet hiestä märkinä puristin avokkini kättä koko leffan ajan.

Alan harrastajatkin olivat mehuissaan näytöksessä. Aina kun mainittiin jarrut, kuka niitä tarvitsee, takarivistä ruvettiin elämöimään. Samoin Levittin tehtyä näyttävän tempun. Ja kyllä, käsittääkseni Levitt itse oli pyörän puikoissa ainakin osan ajasta.

Alan harrastajille, miksei muillekin.

Kouluarvosana: 8-

Christopher Nolan: Inception (2010)

Kävin lopulta katsomassa Sen. Vaikka Inception onkin saanut valtavat määrät hypetystä osakseen, olin jotenkin skeptinen leffan suhteen. Onneksi olin, sillä muuten olisin saanut kyllä karvaasti pettyä. Olihan Nolania verrattu Kubrickiin ja mitä vielä. Tunnustettakoon, että tällä kertaa taidan kuitenkin kallistua lähes Tapani Maskula -linjalle.

Onhan leffa hieno ja viihdyttävä, ei siinä mitään, mutta ei Inception mielestäni millään muotoa vallankumouksellinen ole. Tällaista toimintaa ja jännitystä näkee leffassa kuin leffassa eikä unimaailman kanssa pelaaminenkaan mikään uusi juttu ole.

Idea unimaailmassa seikkailemisesta on toki ihan hyvä. Ja että unen sisällä voi aloittaa uuden unen ja sen sisällä vielä kolmannenkin. Tästä asetelmasta oli sitten rakennettu näyttävä, mutta suoraan sanottuna melko kliseinen toimintalelokuva. Ensimmäisessä unessa toimitaan kaupungissa, toisessa hotellissa ja kolmannessa laskettelurinteessä. Unista on herättävä ajoissa eikä niissä saa kuolla, jos haluaa palata vielä todellisuuteen. Kello tikittää ensimmäisen unen lähestyessä loppuaan, kun viimeisessä unessa on vielä tehtävä suorittamatta. Leikkaukset ensimmäisessä unessa aina vaan putoavaan autoon ovat vaivaannuttavia.

Toimintaa oli liikaa makuuni eikä juonikaan nyt lopulta niiin erikoinen ollut. Visuaalisesti elokuva oli ihan näyttävä, mutta eivät unet vetäneet millään muotoa vertoja The Imaginarium of Doctor Parnassuksen tai Liisa Ihmemaan maailmoille. Henkilöt olivat ohuen ohuita eivätkä näyttelijätkään tehneet ihmeitä, että elokuva olisi erottunut edukseen.

Hyvää Hollywood-viihdettä, joka jätti hyvälle mielelle.

Kouluarvosana: 8 +

Marc Webb: (500) Days of Summer (2009)

Tuli katsottua kehuttu (500) Days of Summer, joka olikin ihan hyvä romanttiseksi komediaksi. Leffa kuvasi ehkä hieman särmikkäämpiä ihmisiä kuin rakkaustarinat yleensä. Pariskunta oli ihanan kreisi sekoillessaan Ikeassa ja muuta kivaa. Niin no, ainakin sekoili Ikeassa. Paljon oli hyvää musiikkia, joka liittyi aina tarinaankin. Oli kai elokuvassa jotain muutakin, mutta ei tämä nyt mikään mestariteos ollut sentään.

Juoni oli kuten rakkaustarinassa yleensä (vaikka elokuva kiistääkin olevansa rakkaustarina). Poika rakastuu tyttöön (tai mies naiseen, mutta elokuvassa heitä kutsutaan pojaksi ja tytöksi), he alkavat tapailla, tyttö ei tykkääkään pojasta, sitten poika meinaa saada tytön takaisin, mutta lopulta tyttö ei rakastakaan poikaa, mutta onneksi poika tapaa lopussa jonkun yhtä upean tytön ja myös tyttö numero 1 on jo onnellisesti naimisissa eli loppu on kuin onkin onnellinen.

Viihdyttävä elokuva

Kouluarvosana: 8-