Robert Rodriguez: Machete Kills (2013)

Robert Rodriguezin ongelma on trailerit. Ei sillä, että ne olisivat huonoja, vaan aivan liian hyviä. Feikkitreileri, blaa blaa, kaikki tietää mistä Machete on saanut alkunsa.

Ensimmäiseen Macheteen oli ainakin minulla aivan liian suuret odotukset elokuvahistorian nerokkaimman trailerin jälkeen. Jatko-osaan mennessä odotukset olivat jo laantuneet pettymykseksi osoittautuneen kokopitkän jälkeen, mutta sitten Rodriguez tekee sen taas, ihan itse. Mitä voi odottaa enää tukevasti maan kamaralla pysyttelevästä elokuvasta kun alkuun näytetään traileri, jonka perusteella jatko-osa sijoittuu avaruuteen.

Nyt täytyy vain toivoa, että Rodriguez vie trilogiansa loppuun. Näin on sanottava kakkososan nähtyäni, vaikka ensimmäisen taisinkin dissata kolme vuotta sitten.

Okei, onhan itse elokuva taas väsynyt vielä edellistä paremmaksi laitetun trailerin jälkeen. Mutta annetaan anteeksi ihan vaan vaikka ennen alkutekstejä näytetyn pläjäyksen vuoksi. No, ampuuhan Rodriguez itseltään toisenkin jalan näin mahtavalla introlla, mutta keskitytään hyviin puoliin, vaikka amerikkalainen ohjaaja tuskin tätä lukeekaan.

Vai mitä sanot aloituksesta, jossa paitsi putoaa pari päätä, halkaistaan kokonainen mies pituuttaan kahtia? Machete on totisesti nimensä mukainen. Tai entäpä tappaminen ottamalla machetella sähkökaapista sähköisku ja johtamalla se vihulaiseen, joka kuolee. Itse Machetelle ei tietenkään käy mitäään. Siis miehelle.

Tämä kaikki siis ennen alkutekstejä. Loppuleffa? No, paljon verta ja ruumiita. Muun muassa monella tapaa kopterin siipiin kuoleminen, parhaimpana gorilla, joka ei hievahdakaan, vaikka Machete tekee reiän miehen mahaan. No, sankarimme ei mene neuvottomaksi, vaan iskee kätensä reiästä sisään, vetää jonkun helkkarin pitkän suolen, liekö ohutsuoli, ulos ja viskaa sen helikopterin propelliin. Kuolihan sekin lopulta.

Rodriguez on kyllä väärin ymmärretty nero. Jos Tarantino olisi tehnyt vastaavan leffan, olisi mies kahminut pystejä eri elokuvajuhlilta ympäri maailman. No, ehkä Rodriguezilta vain puuttuu se jokin, viimeinen silaus.

Mutta onhan tämä nyt aivan jäätävän viihdyttävää paskaa!

Kouluarvosana: 9- (Säästän kympin Machetelle avaruudessa)

Robert Rodriguez: Machete (2010)

Jälkiviisaana on helppo sanoa, että elokuva ei voi olla muuta kuin pettymys sellaisen ennakkohypetyksen jälkeen minkä Machete sai osakseen. Olen silti pettynyt. Machete ei vastannut odotuksiani.

Tykkäsin hulluna Planet Terrorista, kuten aikaisemmistakin Rodriguezeista. Hullunhauskasta feikkitreileristä piti vieläpä tulla vielä kreisimpi revittely kuin Planet Terrorista. Vaan ei tullut.


Onhan Machetellakin hetkensä. Robert De Niro on mainio konnamaisena kuvernöörinä. Ja Danny Trejo tietysti Machete-veitsineen. Siinä vasta karismaattinen mies. Steven Seagal ja Don Johnsonkin on palkattu statisteiksi. Propsit hauskoista nimistä. Jessica Alba ja Michelle Rodriguez esittävät lattarikaunottaria, Lindsay Lohan valkolaista. Kohtaus, jossa Machete pornoilee Lohanin esittämän tyypin ja tämän äidin kanssa on hauska - ja tietysti Lohan nunnana.

Hauskoja kohtauksiahan Machetessa toki on ja veri lentää, mutta - kehtaako tätä edes sanoa - enemmänkin olisi voinut. Jotenkin Machete ei vain tuntunut niiin hullulta, mitä odotti. Olisiko elävät kuolleet tai vampyyrit sitten auttaneet, tiedä häntä. Loppukin on ihan liian vaisu verrattuna vaikka Planet Terroriin.

Yhteiskuntakritiikkiäkin leffassa oli ja sehän on aina plussaa. Poliitikot ovat läpeensä mätiä ja jenkit rasisteja - jopa lattarit. Amerikkalaiseen unelmaan jo kiinni päässeet meksikaanit näyttäisivät olevan etujoukoissa pystyttämässä muuria rajalle.

En tiedä, ehkä minulla oli huono päivä, mutta ei uponnut.

Kouluarvosana: 5 1/2
(plussaa Tony Halmeen lainaamisesta: "Jumala armahtaa, minä en":)