Näytetään tekstit, joissa on tunniste Peter Franzén. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Peter Franzén. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Peter Franzén: Samoilla silmillä (2013)
Peter Franzénin esikoiskirja Tumman veden päällä on arvosteltu Rakkaus on koira helvetissä -blogissa vuonna 2011, ja se teki silloin allekirjoittaneeseen vaikutuksen. Kun jatko-osa Samoilla silmillä (2013) tupsahti eteen kirjaston best seller -hyllyssä, oli se kiikutettava oitis lainausautomaatille. Olikin jo aika päivittää tiedot pikku-Peten edesottamuksista ja kehityskertomuksesta.
Samoilla silmillä -kirjassa Petestä on varttunut teini-ikäinen, nyrkkeilyä työväentalolla harrastava mopopoika, joka ottaa haparoivia ensiaskeliaan alkoholin ja tyttöjen kanssa. Eletään 1980-lukua, kuunnellaan Dingoa ja tuijotetaan Samantha Foxin julistetta. Teini-ikäinen Pete asuu Keminmaalla pikkusiskonsa Suvin kanssa. Äiti asuu suurimman osan ajasta opiskelijakämpässä Oulussa. Lapset saavat pärjäillä omin avuin keskenään, mitä nyt mummo ja ukki tuovat välillä karjalanpaistia muovirasiassa lasten syötäväksi. Erikoinen järjestely, joka ei taida aivan täyttää nykyajan lastenoikeusstandardeja.
Pete on aito ja rehellinen nuorimies, jonka lapsuuden turvan rikkoi väkivaltainen isäpuoli ja välinpitämätön isä. Pete pärjäilee kuitenkin mukavasti. Hänellä on ystävä Pekka, nyrkkeilyvalmentaja on luotettava aikuinen, isoisä ja isoäiti ovat läheisiä ja huolehtivia sekä onhan Petellä jo melkein-tyttöystäväkin. Ei hullummin, kun ottaa huomioon Peten lähtökohdat.
Tarina on kerrottu Peten näkökulman lisäksi myös äidin ja isäpuolen näkökulmista. Pertti-isä kamppailee elämänhallintansa kanssa ja työstää syyllisyydentunteitaan ja hakee anteeksiantoa. Äiti elää opiskelijaelämää ja etsii miesystävää. Isäpuolen näkökulma oli mielenkiintoinen, sillä hänen edesottamuksilleen halusinkin selityksiä, kun taas äidin miessotkut toivat tarinaan ehkä kaivattua kepeyttä. Kolmen kertojan lähtökohta tuntui mukavalta ja toimivalta.
Mukavinta kirjassa oli murteelliset dialogit. En itse osaa sanoa, oliko murre autenttinsta, mutta uskoisin niin. Herttaisimmat henkilöt olivat ilman muuta Peten isovanhemmat, joita ilman en uskoisi Peten mahdollisuuksiin pärjätä elämässä. Peter Franzén on hyvä kirjoittaja ja muutenkin multilahjakkuus. Jään innolla odottamaan, minkälaisen kirjan hän seuraavaksi julkaisee.
Kouluarvosana: 7,5
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Peter Franzén: Tumman veden päällä (2010)
Peter Franzénin Tumman veden päällä (2010) sai viime vuoden aikana melkoisen häkeltyneen vastaanoton lukijoiltaan. Yleisön ennakko-odotukset eivät olleet korkealla, kun taas yksi näyttelijä-laulaja-taiteen moniottelija pääsi julkaisemaan tilityksensä lapsuudesta. Minua ainakin harmitti, kun Franzén sanoi eräässä haastattelussa, että "häneltä pyydettiin kirjaa". Miksei minulta pyydetä kirjaa?!? Ei kukaan soita minun numerooni ja pyydä minua kirjoittamaan kirjaa. On niin väärin, että julkkikset saavat räpeltää mitä tahansa sontaa ja kaikki pääsee julkaisukynnyksen yli.
No anyway, kävikin niin, että Tumman veden päällä lukeneet alkoivatkin kakoa sanojaan. Kirja ei ollutkaan ihan sysihuono, vaan.... itse asiassa, ihan ok, jopa hyvä! Ennen omaa luku-urakkaani olin siis osannut karistaa negatiiviset ennakko-odotukset ja olin muutenkin alkanut uskoa Franzénin olevan yksi uusi henkilö harvalukuiseen monilahjakkuuksien listaan.
Kirja kertoo lounais-lappilaisesta pikkupojasta, Peetteri Ransseenista, kuten ihmiset tapasivat lausua. Pojan isäpuoli terrorisoi perheen elämää väkivaltaisella käytöksellään, ja jotkut kirjan kohtauksista olivat melko inhottavia lukea. Onneksi tiesin toiveikkaan lopun kompensoivan vähän ja tuovan helpotusta kärsimyksiin.
Franzénin vahvimpia puolia kertojana on tapa mennä sisälle tilanteisiin todellakin pikkupojan näkövinkkelistä. Tunnelmakuvat ovat hienon intensiivisiä ja ne herättävät lukijankin nostalgiset fiilikset ännänteen potenssiin. Olin esimerkiksi ihan unohtanut, miltä tuntui seistä ala-asteen joulujuhlassa osana joulukuvaelmaa, ja tuntea kynttilöiden lämpö pimeässä jumppasalissa. Kirja tuo tämänkaltaiset muistot kaikille yhteisiksi.
Itse en ehkä nostaisi tätä kirjaa "parhaimpien lukemieni kirjojen" joukkoon mutta ihan hyvä se silti on.
Mm. Zephyr on joutunut myöntämään kirjan hyväksi :-)
Jorin blogissa on lisää juttua kirjasta enemmän tietoa haluaville.
Kouluarvosana: 8
No anyway, kävikin niin, että Tumman veden päällä lukeneet alkoivatkin kakoa sanojaan. Kirja ei ollutkaan ihan sysihuono, vaan.... itse asiassa, ihan ok, jopa hyvä! Ennen omaa luku-urakkaani olin siis osannut karistaa negatiiviset ennakko-odotukset ja olin muutenkin alkanut uskoa Franzénin olevan yksi uusi henkilö harvalukuiseen monilahjakkuuksien listaan.
Kirja kertoo lounais-lappilaisesta pikkupojasta, Peetteri Ransseenista, kuten ihmiset tapasivat lausua. Pojan isäpuoli terrorisoi perheen elämää väkivaltaisella käytöksellään, ja jotkut kirjan kohtauksista olivat melko inhottavia lukea. Onneksi tiesin toiveikkaan lopun kompensoivan vähän ja tuovan helpotusta kärsimyksiin.
Franzénin vahvimpia puolia kertojana on tapa mennä sisälle tilanteisiin todellakin pikkupojan näkövinkkelistä. Tunnelmakuvat ovat hienon intensiivisiä ja ne herättävät lukijankin nostalgiset fiilikset ännänteen potenssiin. Olin esimerkiksi ihan unohtanut, miltä tuntui seistä ala-asteen joulujuhlassa osana joulukuvaelmaa, ja tuntea kynttilöiden lämpö pimeässä jumppasalissa. Kirja tuo tämänkaltaiset muistot kaikille yhteisiksi.
Itse en ehkä nostaisi tätä kirjaa "parhaimpien lukemieni kirjojen" joukkoon mutta ihan hyvä se silti on.
Mm. Zephyr on joutunut myöntämään kirjan hyväksi :-)
Jorin blogissa on lisää juttua kirjasta enemmän tietoa haluaville.
Kouluarvosana: 8
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)