Markku Rönkkö: Metsänpoika (2012)

Markku Rönkön Metsänpoika on outo yhtälö: scifiä metsässä. Yleensä tämän lajityypin, kuten myös Rönkön aiemmat, teokset sijoittuvat urbaaniin ympäristöön. Nimensä mukaisesti Metsänpoika kertoo kuitenkin pojasta metsän siimeksessä. Hatunnosto entiselle mainosmiehelle seikkaperäisestä luontokuvauksesta.

Kirjan edetessä ympäristökin muuttuu. Metsänpojan metsä hakataan ja pojan on lähdettävä evakkoon. Poika aloittaa vaelluksen kohti kaupunkia. Tulevaisuuden Suomi, kuten kirjakin jakautuu Rönköllä metsään, katveeseen ja kaupunkiin.

Metsästä poika vaeltaa soiden yli katveeseen. Suomen nimikin tulee Rönkön mukaan soista. Hyvä oivallus. Katveessa on pientaloja ja kapakka, kauppa-auto käy. Siellä poika tekee tuttavuutta ihmisten kanssa. Aiemmin hän ei ole ollut tekemisissä kuin metsänvartijan ja välittäjän kanssa. Metsänvartija on kasvattanut hänet, välittäjä ostanut riistaa ja välittänyt ässäkeksejä ja muuta tarpeellista, jota luonnosta ei saa.

Katveesta matka käy kaupunkiin, Helsinkiin, josta alkaa minulle mielenkiintoisin osuus kirjasta. Keskustaa hallitsee suunnaton paperitehdas, joka ulottuu Hietsusta Katajanokalle. Jotain vanhaakin on säilynyt. Tuomiokirkko, Sea horse ja Kom-teatteri ovat ainakin tunnistettavissa.

Suomen ainoa elinkeino on ilmeisesti paskapaperin tehtailu. Koko Suomi on valjastettu raaka-aineen toimittamiseen tehtaalle, jossa kaikki kaupunkilaiset ovat töissä. Johtajat asuvat Espoossa, työläiset Vantaalla ja muun maalaiset idässä.

Kaupungissa kerrontaan tulee kaksi henkilöä lisää. Kahdessa ensimmäisessä osassa vuorottelevat metsänhoitajan päiväkirjat ja pojan seikkailut. Kaupungissa mukaan tulee espoolainen nainen ja hänen välijohtaja miehensä. Näiden kohtalot kietotuvat sitten pojan tarinaan tämän etsiessä biologisia vanhempiaan.

Yllättävää, mutta takuuvarmaa Rönkköä, jonka koko tuotanto on tutustumisen arvoinen.

Kouluarvosana: 8 1/2

Markku Rönkkö: Lounge (2010)

Markku "Elämä on" Rönkön uusin romsku on nimeltään Lounge. Hypin lähes tasajalkaa bongatessani sen kirjaston uutuushyllyltä viime viikolla. Hallelujaaa, vihdoinkin uudet hitit rönkköä, iloitsin.

Koirat helvetistä polvistuvat syvään kumarrukseen Rönkön aikaisempien teosten, Talonmiehen ja Roskakuskin, edessä. Noin kolme vuotta sitten koirankopissa luettiin talkkari-Auliksen edesottamuksia hurmoksen tilassa ja Rönköstä henkilönä tuli köökissämme lähes jokapäiväinen puheenaihe. Ongelmatilanteissa mietimme: "Mitä Rönkkö-the-Guru tekisi tässä tilanteessa?"

Juoksupoika oli Rönkön mies-trilogian viimeinen osa ja melkoista kuraa. Allekirjoittanut muistaa vannoneensa, että mikäli Rönkkö ei neljännellä kirjallaan palauta kurssiaan kohti menestystä, tämä tulee varmasti menettämään yhden vannoutuneimmista ihailijoistaan. Ja mitä Lounge sitten teki?

Kirjan aloitus tempaisi allekirjoittaneen heti matkaan (toisin kuin monet muut kirjat viime aikoina) ja hykertelin koko matkan kirjastolta kotiin. Loungen lukemisessa oli oikein tekemisen meininki.

Teksti oli rönkkömäisen harkittua mutta helppoa. Kaikki osaset olivat tarjottimella. Mestariteos käsillä... Mutta Loungen päähenkilö Joona Jalonen aka Jonathan Noble teki kirjasta mitäänsanomattoman. Rönkön itsensä tapaan copywriterina ja art dircetorina toimiva Jonathan on saavuttanut kaikki mahdolliset mainosmaailmassa jaettavat pystit ja pokaalit, bileitä ja naisia riittää. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista vaikka istuisi vain persiillään.

Mutta kun se teini-iän rakkaus pääsi menemään...... Jonathan ei ole kyennyt onnellisuuteen, jäätyään märehtimään menetetyn mahdollisuuden perään. Minkälaista elämä olisi jos Hannele olisi kulkenut koko ajan rinnalla? Menestys ja mammona ei merkitsisi mitään... Tämähän menee vähän Mr. Nobodyn tapaan jossitteluksi.

Ulkoisesti menestyneeseen Jonathaniin on vaikea samastua. Teflonpintainen päähenkilö ei nouse samoihin sfääreihin kuin Talonmiehen Aulis, kotimaisen nykykirjallisuuden kiistämättä sympaattisin hahmo. Rönkön puolustukseksi sanottakoon, että hän on tehnyt Jonathanista tarpeeksi ristiriitaisen hahmon herättääkseen pientä pohdintaa. Kysymykseen, onko Jonathan hyvis vai pahis, ei vastata. Porho, jonka moraali on kohdillaan on itse asiassa aika haasteellinen kuvattava, heh heh.

Loungesta on vaikea sanoa mitään pitävää. Sysipaska se ei missään nimessä ollut, mutta jokin tunneside päähenkilöön voisi jeesata hieman. Vaikka Lounge jäi yhtä pinnalliseksi kuin lentokentän henkilöstö, annan Rönkölle vielä lisämahdollisuuden.

Kouluarvosan: 8-