Halusin kovasti uskoa, että Michel Gondryn (Tahraton mieli, The Science of Sleep) nerokkuus ja Seth Rogenin (Paksuna, Funny People, Pineapple Express) hauskuus on mennyt ohi surkeita arvosanoja The Green Hornetille antaneilta arvostelijoilta, mutta pettymyksekseni olin väärässä. The Green Hornet on huono elokuva. En ymmärrä miten Koira Helvetistä -suosikit Gondry ja Rogen ovat onnistuneet lyömään viisaat päänsä yhteen näin heikolla menestyksellä.
The Green Hornet on niinkin omaperäinen idea kuin yritys tehdä sarjakuvaan perustuva elokuva. Kuka tietää kuinka kauan näitä oikein riittää? En ole koskaan edes erityisemmin tykännyt koko genrestä. Sitä paitsi Green Hornetista on jo 60-luvulla tehty versio, jossa Bruce Lee näytteli ja suoritti kaikki tappelukohtaukset oikeasti. 2000-luvun Katona heiluvan aasialaisen pop-tähden Jay Choun suurimmaksi ansioksi jää onnistuneen espresson tekaisu.
Seth Rogen on elokuvassa siis Britt Reid, joka perii isänsä lehti-imperiumin. Sattuman kautta hän rupeaa naamiosankariksi yhdessä isänsä autonkuljettajan, luonnottoman hyvän tappelijan, auton tuunajaan ja kahvinkeittäjän, Katon kanssa. Cameron Diaz on parivaljakon välejä hämmentävä Lenore Case ja Inglorious Basterds -elokuvasta tuttu Chrostoph Waltz pahis Chudnofsky.
Nimet antoivat odottaa paljonkin, mutta ei tästä paljon jälkipolville jäänyt kerrottavaa.
Kouluarvosana: 5
