tiistai 25. tammikuuta 2011

Alejandro González Iñárritu: Biutiful (2010)


Alejandro González Iñárritun (Amores perros, 21 grammaa, Babel) Biutiful on rankka elokuva. Huh huh! Uutuuselokuvista Winter's Bone pääsee tätä lähimmäksi toivottomuudessaan. Biutiful taitaa kuitenkin viedä voiton. Ainakin sen henkilöihin on helpompi samaistua. Siinä missä Winter's Bone sijoittuu Amerikan takamaille punaniskojen yhteisöön, Biutifulissa ollaan eurooppalaisen suurkaupungin, Barcelonan, slummeissa.

Elokuvan päähenkilö Uxbal (loistava Javier Bardem) tienaa elantonsa hämärähommissa Barcelonan uugee-skenessä. Uxbal vuokraa laittomia siirtolaisia raksalle hommiin, toimittaa laittomille kaupustelijoille tavaraa myytäväksi ja lahjoo poliiseja, että nämä saisivat harjoittaa liiketoimintaansa. On äärimmäisen mielenkiintoista päästä kurkistamaan näiden laittomien kaupustelijoiden ja raksatyöläisten maailmaan, vaikka fiktiosta toki onkin kyse. Olen aina ihmetellyt millaiset kuviot noissa piireissä oikein on.

Sivutyönä Uxbal juttelee kuolleiden kanssa ja auttaa näitä matkalla mihin ikinä he ovatkaan menossa viimeisille leposijoilleen. Sitten Uxbal saa tietää (sorry spoilereista) sairastavansa syöpää ja kuolevansa kahden kuukauden sisällä. Uxbal alkaa lämmitellä välejä ex-vaimoonsa, jotta lapsilla olisi edes äiti tulevaisuudessa. Tällä sattuu kuitenkin kaikkien epäonneksi olevan vaikea vaihe meneillään ja joutuu hullujen huoneelle kaksisuuntaisen mielialahäiriönsä vuoksi. Ei hyvältä näytä lasten tulevaisuus...

Uxbalin perhe ei ole ainoa, jonka synkkiä tulevaisuudennäkymiä leffassa sivutaan. Toinen perhe on Senegalista tulleita laittomia siirtolaisia, joista isä karkotetaan takaisin kotimaahansa. Äiti ja koliikkivauva jäävät Epsanjaan vailla töitä, rahaa ja asuntoa... Sitten on kiinalaiset laittomat siirtolaiset, jotka tekevät pitkää päivää nälkäpalkalla. Heille käy vielä huonommin kuin kellekään muulle. Uxbal yrittää perheensä lisäksi saada asiat järjestykseen näille kohtalon kolhimille ihmisille, mutta vaikeaa on.

Melko rankkoja kohtaloita siis, sellaisesta maailmasta, jolta helposti haluaa ummistaa silmänsä ja uskotella itselleen, ettei sellaista ole.

Kouluarvosana: 9 1/2

Ohjaaja ja tähti

2 kommenttia:

  1. Oli kyllä rankka leffa, mutta kaikessa rajuudessaan kaunis. Pitänee joku päivä tsekkaa uudestaan se Amores perros. Innaritu taitaa kyllä elokuvien teon. Tässä on jokaiselle härmäläiselle ohjaajapalantulle vähän haastetta.

    VastaaPoista
  2. Oli kaunis. Eikä leffa oikeastaan ole pessimistinenkään. Kaiken surkeuden keskellä on kyllä toivonpilkahduksiakin.

    VastaaPoista