sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet (2012)

Astelin jokin aika sitten pokkareita myyvään liikkeeseen aikeissani ostaa jotakin viihdyttävää plärättävää työmatkoille. Silmäiltyäni chick lit -hyllyn totesin, ettei tarjonta vakuuttanut. Olin jo poistumassa kaupasta tyhjin käsin, kun jäin vielä tutkimaan oven viereen pinottuja kirjoja. Mikael Bergstrandin Delhin kauneimmat kädet (2012) pyysi selvästi minua lukemaan takakantensa, ja kerrankin voin sanoa, että olin törmännyt takakansitekstiin, joka vakuutti minut ostamaan opuksen, josta en ollut aiemmin kuullut halaistua sanaa. Myyntipuheessa todisteltiin, että olin ostamassa hykerryttävän hauskaa lukuelämystä, jonka pääosassa seikkaili keski-ikäinen ruotsalaisnyhverö, jonka tasaiseksi tallattuta polkua järkyttävät yllätyspotkut töistä ja ex-temporematka Intiaan. Ostin kirjan.

Jos nyt ei aivan hykerryttävä niin ainakin jollakin tapaa hellyttävä tarina Göran Borgista tässä Bergstrandin kirjassa kuoriutuu. Göran on viittäkymppiä lähestyvä, töitä kaikin keinoin kartteleva konttorirotta, joka laskee minuutteja ja päiviä kahdeksan vuotta sitten tapahtuneesta avioerosta. Göran ei päätä mistään itse, edes hiuskampauksestaan, joten kaikkien onneksi Göranin pomo tarttuu härkää sarvista ja antaa Göranille potkut. Kultaisen kädenpuristuksen turvin Göran lähtee ystävänsä kannustamana lomalle Delhiin, eikä matkasta tietenkään tule pelkkä turistihöntyily vaan Göranin elämän radikaalisti muuttava odysseia.

Bergstrand taluttaa näyttämölle Göranin, kiltin ruotsalaismiehen, Yogin, vekkulin delhiläisen bisnesmiehen, joka osaa selittää tilanteet parhaaksi pseudohindiläisittäin, Yogin kärttyisen ammavanhuksen sekä kauneussalongin johtajattaren, Preetin, johon Göran ennalta-arvattavasti ihastuu. Tarina on selvää chick littiä miehen kynästä. Henkilöhahmot ovat ontohkoja, eikä Göranin ja Preetin rakkaussuhdetta pysty pyhä erkkikään käsittämään. Miksi hahmot toimivat niin kuin toimivat, jää hataralle järkeilylle, mutta se ei haittaa, sillä kirjassa pusketaan koko ajan uusiin tilanteisiin, jolloin vanhoja kysymyksiä ei jouda juuri ihmettelemään. Viihdyttävyyttähän tällä tarinalla todennäköisesti haettiinkin. On mukavaa, kun solmut aukeavat kuin itsestään ja ratkaisut ongelmiin kärrätään kulman takaa esimerkiksi vekkulin delhiläisen bisnesmiehen toimesta.

Delhin kauneimmat kädet on (ruotsalaisen) miehen kirjoittama kirja, joka on häpeilemättömän viihteellinen. Se on sellaisenaan mukavan rehellinen. Suomalaisen kirjoittamana huumori olisi ollut väkisinkin vähintäänkin mustaa. Kertomus oli nautittavan kertakäyttöinen, juuri lajityypilleen ominainen ja siten kaiketi onnistunut.

Kouluarvosana: 7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti