Viro ja sotasaavutukset eivät ehkä ensimmäisenä tule mieleen. Rakkautta & Anarkiaa -näytöksessä vieraillut tekijäkaarti tuntuikin olevan häpeissään sodan alun antautumisesta ilman vastarintaa ja toisteli elokuvan tärkeyttä virolaisille.
1944 muistuttaa, että myös virolaiset tarttuivat aseisiin hulluina vuosina, vaikkei heillä olekaan talvisodan torjuntavoiton kaltaista legendaa kerrottavanaan. Sen sijaan heillä on ehkä yksi karuimmista tarinoista maailmalle. Kun suurvalta toisensa jälkeen pyyhkäisi maan läpi, värvättiin virolaisia taistelemaan vuoroin kummallekin puolelle.
Vuonna 1944 tilanne oli se, että veljet taistelivat toisiaan vastaan. Sattui tilanteita, että vasta kun koko joukko vihulaisia oli kaadettu huomattiin heidän olleen virolaisia myös. Myös rakkaudessa sattuu elokuvassa skitsofreenisiä koukeroita naapureiden välille.
Pääparia näytelleet nuorukaiset olivat kovin kauniita ja komeita. Heille sodan mielettömyys ja turhuus oli tärkein sanoma elokuvassa kyynelten kera. Kun kysyttiin Venäjän suhtautumista elokuvaan, kuultiin ehkä hämmentävin vastaus. Käsikirjoittaja ylisti nettipiratismia, jonka ansiosta elokuva on levinnyt sellaisiin maihin, joissa sensuuri muuten kieltäisi katselun. Totta, myös tässä blogissa on toivottu Kim Jong-Unin häpäisevää The Interview -elokuvaa piraattien levitettäväksi suljettuun dikatuuriin.
Yhdyn päätähden toiveeseen maailmanrauhasta.
Kouluarvosana: 9-
En ole millään tavalla kokenut sotaa ja tuon yhden yksittäisen kuvan perusteella vaikuttaisi siltä, että eivät ehkä ole kokeneet elokuvan tekijätkään. Tuommoisessa kranaattikuopassa ihmiset katselevat ympärilleen kovin puhtoisissa vaatteissa. Tietysti sen voi ottaa symbolisena kuvana: sota versus inhimillisyys. Minusta kumminkin uudet sotakuvaukset sisältävät aika usein sellaista lammasmaisuutta, joka vähän pakkaa ärsyttämään. Kun katselee Eero Järnefeltin teosta Raatajat rahanalaiset, voi silkan työnteon nähdä olleen likaavampaa puuhaa kuin sota seitkyt vuotta sitten.
VastaaPoistaTämä oli varmasti juuri tarkoituksellisen symbolinen kuva viattomien lapsien joutumisesta uhreiksi sotien mielettömyyksissä.
VastaaPoistaNuoret näyttelijät eivät olleet myöskään kokeneet aikaa, jolloin virolaiset oppivat suomen kielen suomalaisilta tv-kanavilta. He sanoivatkin suoraan, että turha meille on esittää kysymyksiä suomeksi, kun emme ymmärrä. Nykyisin ei kyllä Tallinnanmatkalla kehtaa sönköttää suomea.
Blogissani julkistin Liebster Award -kirjoituksen, johon voitte halutessanne vastata.
VastaaPoistaMinä olen kyllä Tallinnan reissuilla puhunut suomeakin, tosin käyntejä on aika harvakseltaan.