Lainasin uutuskirjojen hyllystä novellikokoelman työmatkoille. Helppoa luettavaa puolituntisiin sessioihin, ajattelin. Vai oliko? Yhtä pidempää novellia lukuunottamatta tarinat ovat toki lyhyitä ja siten sopivan pituisia lyhyille lukukerroille. Kepeitäkin ne ovat oikeastaan. Kirjoituksia ihan tavallisesta arjesta, jossa ei ihmeempiä tapahdu.
Mutta mitä sitten oikein tarkoitan. No, onhan Riikka Ala-Harja ollut kahteen kertaan Finlandia-ehdokkaana. Ovatko novellit täynnänsä jotain merkityksiä, jotka ovat luettavissa vain rivien välistä. Ihan niin kuin lukion äikän tunneilla.
Ehkä naakat kellotapulin ympärillä symboloivat jotain. Kuolemaa? Etenkin kun päähenkilö käy tämän jälkeen makaamaan keskeneräiseen hautaan. Mitä raiskio symboloi? (Sain selville, että metsään hakattua aukiota kutsutaan raiskioksi.) Oliko nuoren parin tarina loppu mökkimatkan jälkeen?
En tiedä, taidan jättää merkkitysten tulkinnan Parnassolle ja luen jatkossakin novellini kepeänä ajankuluna ja sellaiseen Ala-Harjan Reikä on omiaan. Teksti tuntuu syntyneen kuin itsestään, jossain hetken hurmassa, ja sellaisessa sitä saa myös lukea.
Jatkoon.
Kouluarvosana: 8 +
