Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (2014)

Kuva täältä

Pajtim Statovci nappasi Kissani Jugoslavia -kirjallaan vuoden 2014 Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, enkä ihmettele miksi. Kissani Jugoslavia on hämmentävän loistokas kirja.

Kirjaa on suitsutettu ja ylistetty valtakunnan medioissa ja blogosfäärissä heti ilmestymisestään lähtien. Kirjan teemojen sanotaan olevan pakolaisuus, irrallisuus, seksuaalisen identiteetin etsiminen, patriarkaalisuus jne. Aika synkähköjä lähtökohtia kirjalle, jonka kannessa komeilee kissa.

Kissani Jugoslavia on kuitenkin sellainen kirja, joka käsittelee aiheitaan ikään kuin "tarinan mukana" ilman sortumista itsetarkoitukselliseen paasaamiseen. En kokenut lukevani sormea heristelevää, albaanipakolaisen kirjoittamaa tunnustusten kirjaa, vaan monisyistä tutkielmaa elämän johdatuksesta, josta välillä pilkahti, uskallan sanoa, jopa huumoriakin.

Tarinan päähenkilöt ovat 1980- ja 90-luvuilla silloisessa Jugoslaviassa naimisiin menevät Emine ja Bajram sekä heidän nykypäivästä kertova poikansa Bekim. Tarina etenee vuorottaisin kuvauksin sekä tuoreen avioparin vähemmän auvoisista aviohetkistä sekä Bekimin yksinäisestä elämästä Suomessa.

Tarinan edetessä päästään vaiheeseen, jossa Emine ja Bekim lapsineen joutuvat jättämään entisen elämänsä ja rakentamaan kaiken alusta kylmässä ja hiljaisessa pohjolassa. Erityisesti tässä kohdassa kirjaa pidin suurentelemattomasta käsittelytavasta, eli pakolaisuus kuvattiin sellaisena kuin se oli, ei puolueellisilla revittelyillä puoleen tai toiseen.

Suomessa kasvanut Bekim ei ole päässyt yhtään vanhempiaan helpommalla. Traumat varmasti seuraavat pakolaisuudessa vielä useampaan sukupolveen. Bekimin itsenäistyminen ei suju ongelmitta, vaan identiteetin rakennukseen tarvitaan harharetket Boa-käärmeen ja baarista kylkeen lyöttäytyneen kissan kanssa. Suhde kissaan ja matelijaan tuovat kirjaan maagisen otteen, jonka kautta käsitellään teemat kuten seksuaalisuus ja irrallisuus.

Ilkikurinen ja teräväkielinen kissahahmo on tuttu niin Saapasjalkakissasta, Saatana saapuu Moskovaan'sta (!) ja viimeksi esimerkiksi Alexandra Salmelan 27:sta. Statovcin muun muassa internetissä roikkuva kissahahmo oli mielestäni hurmaava. Kosovossa kissaa pidetään saastaisena eläimenä.

Vaikka kirjan tarina oli hieno, hienointa kirjassa kuitenkin oli Statovcin kieli. En millään uskoisi, että niin taidokasta ja soljuvaa tekstiä kirjoittaisi joku, joka syntynyt vuonna 1990. Syyttäkää ikärasistiksi, mutta aika harvassa noin kypsästi kirjoittavia vähän päälle parikymppisiä on. Paljon lupaava esikoiskirja nuorelta mieheltä!

Kouluarvosana: 9